Stalkkerit

31. tammikuuta 2011

Itse asiaan... eli neulomiseen

Neulominen on ollut muutamat vuodet todella lähellä sydäntäni. Neulomisen alkeet opin jo ennen kuin menin ekalle luokalle, tarkkaa ikää en muista. Mummoni minut opetti luomaan silmukat, neulomaan oikeaa ja nurjaa. Peruskoulussa tuli neulottua "pakolliset" lapaset ja sukat, vapaa aikanani neuloin myös hieman. Mutta sittemmin neulominen jäi nyt jo ex-urheiluharrastuksen myötä. Ja mummolta tuli aina sukat, lapaset, villahousut, paidat, takit, huivit ynnä muut. Mutta kun mummo vietiin pois liian aikaisin lokakuussa 2003, neulominen tuli takaisin elämääni, tosin muutamaa vuotta myöhemmin. Haluan pitää yllä yhden elämäni rakkaimman ihmisen muistoa.<3 ja rakastan itsekkin neulomista ja LANKAA xD Homma onkin lähteny lievästi sanottuna lapasesta :D lankaa on jonkin verran en ole edes uskaltanut punnita!
Tässä kuvaa marraskuun Tampereen Kädentaitomessujen jälkeen. (Sänkyni mitat 120x200)

Ja sitä tulee lisää ehkä 4kertaa enemmän mitä sitä ehtii kuluttaa :) Tänäänkin sain loput Kujeen tilauksestani. Rakastan Vironvillan värejä! Alla uusi satsi, yllä syksyllä työkaverin Tallinasta tuoma satsi.


Olen opettanut monia neulomaan ja vielä useampia jo neulovia neuvonut uusissa asioissa tai vanhojen muistelussa. Hauskaa oli kun muutamaa yötä sitten olin saanut puoli kahdelta yöllä viestin jossa kysyttiin yhden huivin ohjetta :D Opettaminen ja neuvominen on todella hauskaa sillä, neulominenkin on kuitenkin "katoava luonnonvara" :)

Millaienn neuloja sitten olen? No mut vois kai luokitella "adhdks", koko ajan tulee uusia kiinnostavampia neuleohjeita ja lankoja ja sitten vanhat keskeneräiset jäävät unholaan uuden tieltä. Liian kilttinäkin neulomisen suhteen muo vois ehkä pitää, sillä aina kun joku on sukkia, huivia, pipoa tai mitä vain vailla, siirrän oman neuleeni syrjään odottamaan hamaa tulevaisuutta kun taas on aikaa, ellen sitten iske silmiäni uuteen malliin ja vanha jää keräämään pölyä. :)
Viimeisin lahjaneule meni jouluksi Ellulle.
Novitan nettiohje, hieman muokattuna (nyttemmin julkaistu kevät 2011 lehdessä)
7 veljestä petrooli

Välillä pidetään neulovien ystävien kanssa neuleiltamia, syödään herkkuja ja neulotaan ja tehdään sitä mitä me parhaiten osataan; juorutaan. :D Haluaisin myös alkaa käymään virallisissa neuletapaamisissa, kunhan jostain sais vaan tietoon missä ja milloin niitä täällä Turussa järjestetään. Jos joku satunnainen lukija tietää asiasta laittakaa kommenttia! Olisin kiitollinen. :)

Töiden valmistumistahti ei aina päätä huimaa, joten postauksia tulee miten sattuu. Koitan pitää blogini neule- ja Venlapainotteisena, mutta avautumisiakin on luvassa varmasti! :D
Jos tuntuu että tulee pitkiä taukoja uusien neuleiden päivityksessä, voin koittaa laittaa vanhoja tekeleitänikin näytille. :)

28. tammikuuta 2011

Blogikissa Venla

Olin haaveillut omasta kissasta jo pienestä pitäen. Lapsuusiän astmasta eroon päästyäni tämä haave oli mahdollista toteuttaa. Toki otin pienen riskin, sillä sairauden uusiutumisestahan ei ollut varmuutta. Nimivalinnat mulla oli jo valmiina, mikäli kissa olisi tyttö, tulisi tästä Venla, sarjakuvan Casper kiltti kummitus noita ystävän mukaan ja mikäli minut valinnut kissa olisi poika tästä olisi tullut Eppu, pikkuveljeni lempinimestä Emppu, muokattuna.

Päivä jolloin Venlan hain oli aurinkoinen ja lämmin lauantai, elokuun 5. vuonna 2006. Olin päivää aiemmin käynyt Turun kaupungin eläinhoitolassa ja tulin valituksi. Venla oli ensimmäinen kissa jonka näin, kävin kuitenkin kaikki muutkin tarjokkaat läpi, mutta valinta oli jo tehty. Venla oli tuolloin n.3-vuotias narttu, joka oli pitovaikeuksien vuoksi palautettu takaisin eläinhoitolaan kodista johon hänet oli vuoden ikäisenä adoptoitu. En kuitenkaan saanut Venlaa mukaani heti, vaan sain yön aikaa harkita päätöstäni. On ilmeistä että seuraavana yönä ei juuri nukuttu ja kun aamu koitti olin päätökseni tehnyt, prinsessa muuttaa luokseni.

Bussilla lähdin hakemaan kaunokaistani. Bussissa ihmiset kurkistelivat vaivihkaa tyhjään kuljetusboxiin ja ihmeissään katsoivat muo kun kori olikin tyhjä, mulla oli vaan leveä hymy kasvoilla. Eläinhoitolassa sain ohjeet kissan hoitoon, mukaani tarvikkeita mm. leluja ja valjaat, ruokaa ja pellettejä. 40 minuutin bussimatka kotiin ei ollutkaan ihan niin ruusuinen. Venla huusi, mourusi ja raapi kuljetusboxin "kaltereita". Ihmiset katsoivat hymyillen olkansa yli takapenkille missä istuimme. Olin suhteellisen nolona. Bussiin jäi jälkeemme "muutama" kynnen palanen takapenkille. :D

Ensimmäinen päivä vietettiin täällä. (Pahoittelen jäätävää pölykerrosta lattialla) :D

Kunnes pikkuveljeni saapui kylään. Hän sai pauputtaa ja lelliä toista.
Venla huusikin vartin veljeni lähdettyä ulko-oven edessä. Pikkuhiljaa tyttö kuitenkin tottui ja tuli rohkeammaksi, eivätkä ulkoa kuuluneet askeleet (parvekkeenoven ollessa auki kesäpäivänä) enää pelästyttäneet ja "pakottaneet" toista juoksemaan pää viidentenä tassuna sängyn alle. Nykyään kiltimpää, rohkeampaa ja sosiaalisempaa kissaa saa hakea.
Kummiksi tuli valituksi jo ensimmäisessä postauksessa mainittu Ellu.
Siinäpä se Venlan alkutaival lyhykäisyydessään olikin.

Eka postaus...

Vihdoin ja viimein sai se yks ehkä tulevaisuudessa mainittava "I won't shut up"- nainen aivopestyä mut nalkutuksellaan, joten tässä tää nyt sitten on... Oma blogi :)
Tää eka postaus on nyt vaan vähän tällänen alustava jorina. Tää blogi siis kertoo mun elämästä; päähän pinttyneestä käsityö harrastuksesta, rakkaistakinrakkaimmasta Venlasta (blogikissa), ystävistä ja yleisestä säätämisestä. Postaus vauhdista en sano enkä lupaa mitään. Katsotaan miten tää tästä lähtee etenemään.
Kuvassa vielä Venla <3