Stalkkerit

28. tammikuuta 2011

Blogikissa Venla

Olin haaveillut omasta kissasta jo pienestä pitäen. Lapsuusiän astmasta eroon päästyäni tämä haave oli mahdollista toteuttaa. Toki otin pienen riskin, sillä sairauden uusiutumisestahan ei ollut varmuutta. Nimivalinnat mulla oli jo valmiina, mikäli kissa olisi tyttö, tulisi tästä Venla, sarjakuvan Casper kiltti kummitus noita ystävän mukaan ja mikäli minut valinnut kissa olisi poika tästä olisi tullut Eppu, pikkuveljeni lempinimestä Emppu, muokattuna.

Päivä jolloin Venlan hain oli aurinkoinen ja lämmin lauantai, elokuun 5. vuonna 2006. Olin päivää aiemmin käynyt Turun kaupungin eläinhoitolassa ja tulin valituksi. Venla oli ensimmäinen kissa jonka näin, kävin kuitenkin kaikki muutkin tarjokkaat läpi, mutta valinta oli jo tehty. Venla oli tuolloin n.3-vuotias narttu, joka oli pitovaikeuksien vuoksi palautettu takaisin eläinhoitolaan kodista johon hänet oli vuoden ikäisenä adoptoitu. En kuitenkaan saanut Venlaa mukaani heti, vaan sain yön aikaa harkita päätöstäni. On ilmeistä että seuraavana yönä ei juuri nukuttu ja kun aamu koitti olin päätökseni tehnyt, prinsessa muuttaa luokseni.

Bussilla lähdin hakemaan kaunokaistani. Bussissa ihmiset kurkistelivat vaivihkaa tyhjään kuljetusboxiin ja ihmeissään katsoivat muo kun kori olikin tyhjä, mulla oli vaan leveä hymy kasvoilla. Eläinhoitolassa sain ohjeet kissan hoitoon, mukaani tarvikkeita mm. leluja ja valjaat, ruokaa ja pellettejä. 40 minuutin bussimatka kotiin ei ollutkaan ihan niin ruusuinen. Venla huusi, mourusi ja raapi kuljetusboxin "kaltereita". Ihmiset katsoivat hymyillen olkansa yli takapenkille missä istuimme. Olin suhteellisen nolona. Bussiin jäi jälkeemme "muutama" kynnen palanen takapenkille. :D

Ensimmäinen päivä vietettiin täällä. (Pahoittelen jäätävää pölykerrosta lattialla) :D

Kunnes pikkuveljeni saapui kylään. Hän sai pauputtaa ja lelliä toista.
Venla huusikin vartin veljeni lähdettyä ulko-oven edessä. Pikkuhiljaa tyttö kuitenkin tottui ja tuli rohkeammaksi, eivätkä ulkoa kuuluneet askeleet (parvekkeenoven ollessa auki kesäpäivänä) enää pelästyttäneet ja "pakottaneet" toista juoksemaan pää viidentenä tassuna sängyn alle. Nykyään kiltimpää, rohkeampaa ja sosiaalisempaa kissaa saa hakea.
Kummiksi tuli valituksi jo ensimmäisessä postauksessa mainittu Ellu.
Siinäpä se Venlan alkutaival lyhykäisyydessään olikin.

1 kommentti:

  1. Voi toista, en osaa edes kuvitella Venlaa siel bussis :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! <3