Täällä ollaan!

Olen kyllä elossa ja saanut neulottua valmiiksikin vaikka ja mitä, mut viel tarttee odottaa hetki, että ne tänne voin laittaa! ;)

Elämän syvällisiä kysymyksiäkin on välillä tullut eteeni, ystävyyden merkeissä, varsinkin viime kuukausina.

Ystävät on mulle kaikki kaikessa. Mun elämän punainen lanka. Mun PERHE!

Nyt pohdiskelen ystävyyden merkitystä näin ystävänpäivän lähestyessä. Kun omalle kohdalle taas kerran sattui kurja tilanne saman henkilön taholta. Mietityttää ihminen, jota luulin ystäväkseni käyttäytyykin todella ikävästi! Ja lisäksi että loukkaa minua, loukkaa myös parhaita ystäviäni. Eikä edes selitä käytöstään saatika, että pyytäisi anteeksi.

Kysymyksiä tulee pieneen mieleen...
Mikä saa ihmisen loukkaamaan ystävää? Kateellisuusko?
Miten ystävyys määritellään? Sitenkö, että on käytettävissä vain sillon, kun itsellä on vaikeaa?
Eikö ystävyyden kuuluisi olla kummankin osapuolen välinen luottamuksen arvoinen vuorovaikutussuhde? Kannattaako sellaista ystävää pitää, joka ei osaa arvostaa toista ja toisen antamaa apua ja aikaa?
Kuinka kauan pitää ymmärtää toista?
Vaikka toisella olisi vaikeaa niin itse saa kaiken sonnan päällensä, ja kiitokseksi sen, että ei edes jakseta kuunnella kuuntelevan osapuolen elämän positiivisista asioita saatika iloita niistä?
Tarvitseeko aina jaksaa kuunnella? Voisiko joskus vain sanoa ettei itse jaksa?
Koska pitää osata pyytää anteeksi? Miksi ei pyydetä anteeksi? Häpeän vuoksiko?
Missä tulee raja vastaan?

Näitä mietin varsinkin sen takia mitä lupasin itselleni tänä vuonna.

Tämä henkilö tulee todennäkösesti lukemaan tämän tekstin ja myös tunnistaa itsensä siitä. Olen häneltä koittanut kysyä syytä käytökseen. Mutta en ole saanut minkäänlaista vastausta mihinkään kysymykseeni. Toivottavasti tämä laittaisi hänet ajattelemaan lisää, niiden muiden kysymysten lisäksi, joita olen hänelle esittänyt nyt ja aikaisempina kuukausina.